Terveys-Sairaus-Paraneminen

Hyvä terveys on tärkeää meille kaikille. Se, miten koemme olevamme terveitä, on kuitenkin yksilöllistä. Jokaisella on myös hyvin yksilöllinen tapa kokea sairautta. Terveyden ja sairauden välinen raja voi olla hyvinkin epäselvä.

Joku voi kokea olevansa terve käyttäessään 10 erilaista lääkettä jatkuvasti kun taas toiselle lääkkeiden käyttö esim. flunssan aikana tekee sairaaksi. Tunne siitä, että veto on poissa, on toiselle merkki sairaudesta toiselle taas pysyvä olotila jota ei erikseen mielletä sairauden tilaksi. Sairauden tilaan myös tottuu helposti. Oletko joskus satuttanut jalkasi ja joutunut ontumaan viikkojen ajan? Muistatko kun vähän aikaa onnuttuasi se on alkanut tuntua normaalilta ja ontumattomuuteen on joutunut totuttelemaan?

 Joskus taas emme halua parantua. Tämä voi tulla kyseeseen kun sairaudesta on meille jotain hyötyä. Vaikka silloin kun lapsella päätä särkee aina aamuisin, koska hän ei halua mennä kouluun.

Paraneminen voi olla myös pelottavaa kun emme tiedä mitä sairauden jälkeen tapahtuu ja silloin on turvallisempaa pysyä sairaana. Tai voi olla että olemme unohtaneet millaista on olla todella terve.

Sairauden takana piilottelemiselle voi syynä olla myös se ettei mennyttä pystytä kohtaamaan tai että ei ymmärretä menneitten tapahtumien selvittämisen tärkeyttä. On myös niitä joita ei koskaan ole opastettu tai kehotettu kohtaamaan asioita rehellisesti.

 Voimme myös itse aiheuttaa sairautemme tai estää paranemistamme. Syitä tällaiseen käyttäytymiseen on useita. Moni alkaa käyttää alkoholia unohtaakseen tai estääkseen voimakkaita tunteita kohoamasta mieleen. Kun menneitä tunteita tai tapahtumia ei pystytä selvittämään ja niistä selviämiseksi käytetään jotain tunteita turruttavaa, syntyy riippuvuus.  Ajan kanssa esim. alkoholista tulee riippuvuusongelma, joka peittää alkuperäisen aiheuttajan ja seuraavat oireet voivat olla peräisin joko alkoholista tai tukahdutetuista tunteista. Myös voimakas tunne, suru, pelästys, pelko tai muu tapahtuma voi aiheuttaa käsittelemättömänä erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä oireita. Me myös reagoimme sairauden mahdollisiin aiheuttajiin yksilöllisesti sen mukaan millainen herkkyys meillä on kyseisiin tekijöihin ja millainen puolustuskyky meillä on tapahtuman aikaan kehossamme.

Sairauden tukahduttaminen tavallisesti vie sairauden tasoa yhä syvemmälle. Sairaus alkaa ilmetä yhä useammin ja vähitellen se kroonistuu ja sen lisäksi voi vielä tulla monia muita sairauksia.

Tällöin on aika miettiä onko hoidettu vain sairauden ilmentymää esim. ihottumaa tai hengenahdistusta, mutta sen aiheuttajaa ei ole hoidettu.

 

Milloin sitten olemme sairaita?

Kun terveydentilamme on syystä tai toisesta poissa tasapainon eli terveyden tilasta. Elimistömme on rakentunut korjaamaan meitä uhkaavat sairaudentilat. Kun saamme haavan, elimistö pyrkii parantamaan sen nopeasti, veri lakkaa valumasta ja haava umpeutuu. Kun vastustuskykymme on kunnossa elimistö myös tappaa haavaan joutuneet bakteerit nopeasti ilman että haava alkaisi tulehtua. Elimistömme pyrkii aina saavuttamaan tasapainoisen tilan eli terveyden tilan.

Joskus vastustuskykymme ei riitä terveydentilan palauttamiseen tai sairauden tila on jatkunut syystä tai toisesta niin pitkään ettei elimistömme ole kyennyt sitä omin voimin tasapainottamaan. Olemme ehkä olleet liian kiireisiä huomaamaan oireita tai jostain syystä emme ole kuunnelleet kehoamme. Ehkä emme ole pystyneet käsittelemään tasapainon järkyttänyttä asiaa sen tapahtuessa tai meillä ei ole ollut riittävää tietoa ja ymmärrystä siitä miten eri asiat ja tapahtumat voivat meihin vaikuttaa.

Tapahtuma on voinut myös olla niin järkyttävä, ettei meillä ole ollut keinoa sen käsittelemiseen.

Perusluonteemme ja tapamme selvittää asioita luo meille tietynlaiset edellytykset selviytyä sairastumisesta ja me myös sairastumme yksilöllisesti oman rakenteemme, luonteemme ja kehon heikkoutemme mukaisesti.

Paraneminen ja terveyden palautuminen

vaatii edellä lukemasi perusteella monien asioiden osumista kohdalleen. Tärkeä asia paranemisessa on tunnistaa mistä sairaus on peräisin. Onko kyseessä jonkin vitamiinin tai hivenaineen puute ja sen aiheuttama vaiva?, onko aiheuttajana ollut trauma?, olenko laiminlyönyt itseäni jollain tavalla? jne Terapeutti kulkee kanssasi paranemisen polkua opastaen ja ohjaten, mutta jokaisen on itse tehtävä varsinainen paraneminen, haluttava parantua ja luotava edellytykset, missä paraneminen voi tapahtua.

Yksinkertaistaen voisi sanoa, että jos vaiva on kestänyt lyhyen aikaa, se paranee nopeasti. Mitä pidemmän aikaa vaivan syntyminen on kestänyt ja se on vaivannut joko esillä tai tukahdutettuna sitä kauemmin sen paraneminen kestää. Mutta hienoa on se, että paranemisen alettua suunta on kohti terveyttä ja joka päivä voi paremmin kuin alkutilanteessa.

Muistan itse, otettuani ensimmäisen kerran homeopaattista tuberculinumia, kokeneeni tunteen tervehtymisestä kuukauden kuluttua jota voisi kuvailla lauseella: ”en ole koskaan aiemmin tuntenut eroa terveen ja sairaan välillä sillä siihen asti olin aina ollut sairauden sisällä.”